Toinen talonrakentajista kävi eilen savirappauskurssilla opiskelemassa sisäseinien rappaamista. Kurssin järjesti Savimestarit Naantalissa. Ja vetäjänä toimi Suveka. Suosittelen kurssia kaikille savirappaamisesta kiinnostuneille!
Valmistauduimme kurssiin keksimällä mahdollisimman paljon kysymyksiä. Tämä kirjoitus on lähinnä muistiinpanot kurssilta ja omasta näkökulmasta. Meillä on tarkoitus käyttää kivipohjaisia harkkoja sisäseinissä mahdollisimman paljon, joten kurssilla paljon keskusteltu hirsirakentaminen ja korjaaminen ei ollut itselle suuren mielenkiinnon kohteena.
Ehkä tärkein kysymys oli, että mitä savella voi päällystää. Vastaus on, että melkein kaikkea, mutta ei kuitenkaan ihan kaikkea. Harkoista kuulemma osa voi olla sellaisia pinnaltaan, että savi ei tartu niihin. Tähän ratkaisuna harkon pinnan pohjustaminen jollain, mutta en muista saatiinko tarkkaa vastausta. Voi olla, että vastaus riippuu harkosta. Pitänee kuitenkin etukäteen varmistaa, että sisäseiniin tulee sellaista harkkoa, mikä on helppo rapata. Jäin sellaiseen käsitykseen, että saven tarttumattomuuden huomaa heti ensimmäisen kerroksen kuivuttua. Jos on kuivamisen jälkeen kiinni, niin myös pysyy kiinni. Myöskään kipsilevyä ei voi rapata. Alustavasti ajattelimme kipsilevyseiniä liukuoviseiniin, mutta pitänee korvata kipsilevy jollain muulla. Ainakin Huntonin valmistama Fermacell-kuitukipsilevy kuulemma kelpaa rappauspinnaksi. Nähtävästi Fermacell on muutenkin parempi kuin kipsilevy, koska sen luvataan kestävän iskuja ja kiinnityksiä hyvin.
Itse rappaaminen oli myös suuri kysymysmerkki omassa projektissa. Onko savirappaaminen vaikeaa ja kauanko sen tekemiseen menee aikaa? Kurssilla harjoiteltiin rappaamista talon seiniin ja näytepaloihin, jotka sai viedä kotiin. Seinäpinnat olivat vaihtelevasti paljasta hirttä tai erilaisia levypintoja. Itselle jäi sellainen olo, että rappaaminen on varsin helppoa, mutta vaikeustaso riippunee kovasti siitä, kuinka isoja vaatimuksia jäljelle asettaa. Esimerkiksi seinän suoristamisen voi tehdä savella, mutta tuskin savi on sen helpompi materiaali suoristamiseen kuin muutkaan pinnoitteet. Siinä mielessä savella voi olla vaikeampi suoristaa, että leveällä lastalla savea ei ole kuulemma helppo käsitellä. En kokeillut leveää lastaa, mutta uskon, kun sanotaan. Jos seinää pitää oikaista paljon, oikaisukerrokseen laitetaan kevyempää savea. Tämä tehdään niin, että saviseoksen hiekka korvataa osittain kuidulla ja esimerkkinä taisi olla kuiva ruokosilppu.
Saven levittäminen seinälle tuntui helpolta. Ensin seinää kostutetaan vedellä. Levitys aloitetaan lattiasta ja edetään koko seinän mitalla ylöspäin. Jos tekee kaistoja alhaalta ylös asti, seinään jää helposti "saumoja". Koko seinän mitalla eteneminen voi olla omassa projektissa haastavaa, koska levein seinä on n. 8 metriä pitkä ja melkein 4 metriä korkea. Savi nostetaan seinälle lastalla alhaalta ylöspäin ja sen jälkeen sitä hierotaan lastalla seinään joka suunnasta kiertävillä liikkeillä. Lopuksi voi käyttää vähän keveämpää otetta ja siloitella pintaa kevyillä liikkeillä. Tärkeintä painamisessa on, että savi menisi mahdollisimman tarkkaan seinän joka koloon. Kerroksia suositeltiin laitettavan kolme, koska muuten savea tulee "liian vähän terveysvaikutusten saamiseksi ja kosteuden tasaamiseksi". Laiska voi tehdä vain kaksi kerrosta.
Ensimmäinen savikerros toimii seuraavien tartuntapintana. Ainakin harjoitteluseiniin vanhan savikerroksen päälle rappaaminen tuntui helpommalta kuin puhtaan seinän rappaaminen, koska levitetty savi jäi hyvin kiinni. Kakkoskerrokseen painellaan juuttiverkko kiinni halkeamien ehkäisemiseksi. Jos alla oleva pinta on täysin elämätön, niin halkeamia ei pitäisi pintaan tulla. Mutta jos alla on levytysten saumoja tai jos alla oleva harkkoseinä elää, rappauksen pinta halkeaa herkästi ilman verkkoa. Juuttiverkko piti painaa märkään rappaukseen kiinni. Verkkoa ei saa vetää kiinnittäessä vaan vain painella se kiinni siten kuin se sattuu asettumaan. Juuttiverkon saumat pitäisi limittää noin 5cm toistensa päälle. Kolmas rappauskerros levitetään, kuten aiemmat kerrokset. Kolmannen kerroksen pitää peittää juuttiverkko, koska muuten saa aikaiseksi lasikuitutapetin kaltaisen pinnan. Jos rappaa vain kaksi kerrosta, niin juuttiverkko tulee ensimmäiseen rappauskerrokseen.
Kulmien rappaamiseen oli kaksi vaihtoehtoa: terävä tai pyöristetty kulma. Terävä kulma ei kuulemma kestä käyttöä niin hyvin, joten pyöristettyä kulmaa suositeltiin. Terävän kulman saa tehtyä kahden lastan yhteispelillä. Pyöristetyn kulman voi tehdä niin, että painelee kädellä reippaasti savea kulmaan. Kun savi on vähän kuivunut, kulman voi muotoilla haluamakseen. Jos rappaa oviaukon kohdalla tai vaikka ikkunasyvennystä, niin ensin pitää rapata seinä niin siististi kuin pystyy. Tämän jälkeen odottaa saven kuivumista ja pyyhkii lopuksi aukosta tai oven karmeista saven pois märällä rätillä. Aika mukavaa verrattuna muihin materiaaleihin.
Erilaisia pintavaihtoehtoja käytiin läpi sen verran kuin keksittiin. Rappauspintaa ei ole pakko jälkikäsitellä mitenkään eli pinnan voi jättää sellaiseksi kuin se lastan jäljiltä jää. Rapatun pinnan voi hiertää sienellä tai vaikka puisella hiertimellä. Jälki riippuu hiertimesta ja jos en väärin muista, niin pehmeämpi sieni tuotti hieman karheamman pinnan kuin kovempi sieni. Puuhiertimellä tulee epätasaisin. Kannattanee kokeilla hiertämistä seinälle ensimmäiseen tai toiseen kerrokseen ennen kuin lähtee hiertämään kolmatta eli päälimmäistä kerrosta. Hiertämisen voi tehdä pinnan kuivuttua hieman. Märkää seinää ei voi hiertää. Hiertäminen tuo saven kivet näkyviin, mistä hiertopinta muodostuu. Hiertämisen lisäksi kokeilimme tehdä "industrial-tyylistä" pintaa, jossa vaikkapa toinen kerros rapataan karkeaa hiekkaa sisältävällä sekoituksella ja kolmas / päällimmäinen pinta rapataan hienommalla sekoituksella. Päällimmäinen pinta levitetään niin, että sitä ei hierota kauttaaltaan pintaan, jolloin alla oleva karkea kerros jää osittain näkyviin muodostaen elävän pinnan. Tämä vaikutti sen verran hankalalta, että ei varmaan tule meille käyttöön. Rappausta ei myöskään voi verkottaa, mikä tuntuu riskiltä halkeamien suhteen. Jos pintaa ei hierrä, koko seinä pitäisi olla saman rappaajan tekemä. Muuten rappaustyylit erottuvat seinällä. Hiertämisen voi tehdä porukalla, koska siitä ei pitäisi tekijää erottaa.
Kun seinä on kokonaan kuivunut, se pitäisi harjata pölyämisen estämiseksi. Harjaaminen on ilmeisesti tarpeeksi hyvä käsittely, eikä muuta pinnoitusta ole pakko tehdä. Ilmeisesti liisteröinti on yksi vaihtoehto jälkikäsittelyyn, mutta se taisi huonontaa seinän hengittävyyttä.
Sanotaan, että rapatessa roiskuu. Savirappauksessa roiskuu myös ja varsinkin lattian suojaaminen muovilla on tärkeää. Saven kanssa työskentely ei ollut kovin siistiä puuhaa, mutta onneksi saven saa pois helposti jälkikäteen.
Savisekoituksen valmistaminen tuntui sekin helpolta, mutta oikean värin löytäminen vaatinee kokeilemista. Saviseoksen pitää antaa seisoa ainakin 20 minuuttia ennen rappaamista, mutta suositus on, että vähintään "yön yli". Pitempi seisomisaika ei haittaa yhtään ja ilmeisesti siitä on vain hyötyä.
Seinän pintaan vaikuttaa sekä rappaustyyli että sekoitus, mitä seinälle laittaa. Kurssilla huomasimme käytännössä, että pieni hiekan raekoko (esimerkiksi kvartsihiekka) mahdollisti paljon sileämmän pinnan kuin esimerkiksi puhallushiekka. Sileän pinnan rappaamisessa käytetty lasta vaikuttaa myös. Venetsialaistyylisellä lastalla (pieni lasta, pyöristetyt kulmat) sai helpommin sileää pintaa kuin isommalla teräväkulmaisella.
Valkoista seinää ei pysty rappaamalla tekemään. Tai ensin pitää rapata ja sen jälkeen maalata esimerkiksi savimaalilla. Aika vaaleaa harmaata saimme kurssilla sekoitettua. Tummempia harmaita oli sitten helppo saada aikaiseksi. Värit näyttivät pastellisävyiltä, joten kovin kirkuvia sävyjä ei taida pystyä tekemään. Savimaaleista suositeltiin Saviukumajan tekemiä maaleja. Ilmeisesti joissain muissa savimaaleissa on havaittu jotain "epämiellyttävää" ja siksi niitä ei varsinaisesti suositeltu käyttöön. Savimaalin valmistamisesta itse en huomannut kysyä.
Saviseinän pinnan voi jälkikäsitellä vaikkapa savimaalilla. Pellavaöljy oli toinen tarjottu vaihtoehto. Pellavaöljy saa seinän näyttämään suunnilleen samalta kuin saviseos on märkänä. Pellavaöljy saa seinän kestämään kosteutta. Jos haluaa tehdä listattoman lattian, niin pellavaöljyllä voi kuulemma käsitellä seinän alareuna, jolloin se kestää paremmin siivoamista.
Jos saviseinä halkeilee tai vahingoittuu muutoin, seinän voi korjata märällä sienellä pyyhkimällä. Jos tulee isompi vahinko tai halkeama, seinän voi paikata rakennusajalta jäljelle jätetyllä savella. Jos seinä on hierretty, paikkauksen saa näkymättömiin. Jos seinää ei ole jälkikäsitelty, niin samanlaista lastan jälkeä ei kuulemma saa tehtyä enää myöhemmin. Savimaalatun seinän voi myös korjata, mutta arvaan, että tämä vaatii sitten koko seinän uudelleenmaalauksen. Korjaamisen mahdollistamiseksi rappaussavea kannattaa säilöä ämpärillinen jonnekin, jotta korjaamisen voi tehdä täsmälleen samalla sävyllä myöhemmin. Korjaukseen säilötyn saven voi antaa kuivua ja sitä voi säilöä kuinka kauan tahansa.
Mistä savea sitten saa? Helpoin tapa on ostaa savea valmiina jauheena ja hankkia muut osat myös erikseen. Savimestarit myy kaikkia aineita, mutta paljon aineita voi hankkia suoraan valmistajilta tai rautakaupasta. Savea saa myös valmiina sekoituksina, mutta hinta on paljon suurempi kuin itse valmistamalla. Valmistaminen ei vaikuttanut hankalalta, mutta kenties tietyn värin löytäminen on sen verran haastavaa, että valmistavaran hankkiminen voi olla helpointa. Me luultavasti valmistamme itse omat laastit, koska sopivaa harmaata näemmä saa vaivattomasti sekoiteltua.
Olimme myös kiinnostuneita sileistä keittiön välitilaan sopivista savipinnoista, mutta nämä Stucco-pinnat käsitellään kuulemma erikseen päivän kurssilla. Saa nähdä riittääkö into toiselle kurssille, koska välitilaan löytyy paljon myös muita hyviä ratkaisuita.
